”Kuka näkisi minut?”
Se pelko, kun veljeni hatkasi. Se surun ja hädän tunne, mitä pieni minä ei vielä kunnolla...


Olen kyllästynyt häkissä elämiseen, jota laitoselämäksikin kutsutaan. Kohtuuttomat rajat, kaltoinkohtelu ja epäinhimillisyys on mulle liikaa. En koe olevani enää ihminen kuukausia kestäneiden liikkumisvapauden rajoitusten, huoneen penkomisien, joukkorangaistuksien, yhteydenpidon rajoittamisten ja kaiken tämän nöyryytyksen jälkeen. Kukaan ei välitä eikä minulla ole mitään arvoa.
Haluan edes hetken olla “normaali” ja elää kuin muut ikäiseni… Nähdä kavereita, nollata päätä, ryypätä ja pitää hauskaa. Haluan “elää” vielä viimeisen kerran ennen kuin luovutan. Haluan kuolla, koska ei millään ole mitään väliä enää. Ei minulla ole mitään väliä.
Normaali nuori