”Äidin takin sisään turvaan”
Ensiavun aulaan saapuessani kuulin huutoa jostakin tiskin takana olevista huoneista. Tunnistin lapseni äänen. Sanoin hoitajille, että...
Ennen hatkaa
Tällä sivulla: Hatkaamisen taustalla olevia tekijöitä – Hatkaamista ennaltaehkäiseviä tekijöitä – Nuorten läheissuhteet osana hatkaamista – Hatkaamiseen liittyvä ohjeistus
Hatkaamisen taustalla olevia tekijöitä
Nuorten lastensuojelulaitoksessa pysymisen tai sieltä poistumisen taustalla on aina erilaisia tekijöitä. Syiden tulkinnassa tarvitaan herkkyyttä, sillä usein syynä saattaa olla monet eri tekijät. Hatkaamisen taustalla olevien syiden ymmärtäminen on tärkeää, jotta sijaishuollossa ja lastensuojelun sosiaalityössä pystytään vastaamaan nuoren tarpeisiin parhaalla mahdollisella tavalla ja näin ennaltaehkäisemään hatkaamista.
Suurimmalla osalla nuorista hatkaamisen tärkein syy on vapauden kaipuu ja halu tavata ystäviä. Osa nuorista pitää tärkeimpinä syinä myös mielialaan liittyviä tekijöitä, halua saada päihteitä, lastensuojelulaitoksen liian tiukkoja sääntöjä tai sitä, ettei nuori halua asua laitoksessa. On tärkeä kiinnittää huomiota myös siihen, että monet nuoret kokevat hatkaamisen tärkeimmiksi syiksi turvattoman olon, kiusaamisen ja väkivallan sijaishuollossa.
On ymmärrettävä, että hatkaaminen on monelle nuorelle totuttu tapa toimia, selviytymiskeino, ja tapa kertoa, ettei kaikki ole hyvin. Se vaatii ammattilaisilta halua ymmärtää hatkaamisilmiötä, hatkaamisen taustalla vaikuttavia tekijöitä ja niitä merkityksellisiä asioita, joita nuori kokee hatkaamisesta saavansa. Tunnistamalla myös nuoren hatkaamiseen liittämiä positiivisia asioita, voidaan mahdollisesti niitä lisäämällä ennaltaehkäistä hatkaamista.
Hatkaamista ennaltaehkäiseviä tekijöitä
Hatkaamista voi ennaltaehkäistä monin eri tavoin. Keinot vaikuttaa hatkaamiseen riippuvat hatkan yksilöllisistä syistä. Hatkaan lähtemisen syynä saattaa usein olla nuoren sosiaaliset suhteet, tunnekokemukset sekä laitosolot. Hatkaamista voidaan vähentää esimerkiksi:
- Tarjoamalla nuorelle mahdollisuus ylläpitää ystävyys-, kaveri- ja seurustelusuhteita sijaishuollon aikana
- Tarjoamalla nuorelle mahdollisuus monipuoliseen vapaa-ajan viettoon sekä nuoruuteen kuuluvien asioiden turvalliseen kokemiseen
- Lisäämällä viihtyvyyttä ja mahdollisuuksia merkitykselliseen toimintaan lastensuojelulaitoksessa
- Pohtimalla rajoitustoimenpiteiden tarkoituksenmukaisuutta
Nuoret esimerkiksi toivovat pidempiä ”liikkuja” tai ”kaveriaikoja”, koska nykyisellään ne saattavat jäädä 1–3 tuntiin julkisesta liikenteestä riippuen. Nuorten kokemusten mukaan ”liikut” ja ”kaveriajat” ovat myös sellaisia, joiden menettämisellä uhkaillaan tai niiden vähentämisellä rangaistaan. Ikätasoisesti voidaan pohtia myös toisinaan joustavampia tai pidempiä kotiintuloaikoja. Esimerkiksi nuoret pitävät klo 20.00 kotiintuloaikaa lähes täysi-ikäisille liian aikaisena. Joustoja kaivataan erityisesti viikonloppuihin ja loma-aikoihin.
Hatkaamista voi ennaltaehkäistä myös nuoren vahvempi osallisuus ja ymmärrys lastensuojelun toimenpiteiden perusteista ja tavoitteista. Lastensuojelun toimenpiteiden taustoista ja tavoitteista kertominen on myös nuoren oikeusturvan toteutumisen kannalta välttämätöntä. Lisäksi luottamuksen rakentamiseen kannattaa panostaa, sillä se saattaa sekä ennaltaehkäistä hatkaamista että myötävaikuttaa hatkaamisen aikaisen yhteydenpidon onnistumiseen ja nuoren palaamiseen hatkoilta takaisin lastensuojelulaitokseen. Osallisuutta, ymmärrystä ja luottamusta voi vahvistaa esimerkiksi:
- Sijaishuollon alkuvaiheen tiiviillä työskentelyllä huostaanottoa ja sijoitusta valmisteltaessa
- Kiinnittämällä erityistä huomiota sijaishuoltoon asettumiseen ja kiinnittymiseen sijaishuollon alkaessa
- Käymällä sijaishuollon aikana säännöllisiä kahdenkeskisiä keskusteluja nuoren kanssa luottamuksen rakentamiseksi
- Tukemalla nuoren omaa motivaatiota huomioimalla, että asiat ovat menneet jo pitkään hyvin ja tukemalla nuoren tavoitteita esimerkiksi saada koulu loppuun, päästä takaisin kotiin ja pitää kiinni kotiharjoitteluista
- Keskustelemalla avoimesti ja ajan kanssa nuoren kokemuksista, mikäli nuori kokee olevansa väärässä lastensuojelulaitoksessa
- Keskustelemalla avoimesti sekä hatkaamisen vaaroista että nuoren näkökulmasta hatkaamisen positiivisista puolista
Sijaishuollon aikaisen suojelun tarpeen ja toisaalta itsenäistymistä lähestyvän nuoren autonomian kaipuun ja harjoittelun suhde ovat tärkeitä asioita keskustella yhteisesti ja päivittää nuoren yksilökohtaiseen asiakassuunnitelmaan. Lastensuojeluyksikössä on hyvä myös yhteisesti keskustella tästä aiheesta ja ottaa se huomioon esimerkiksi yksikkökohtaisessa hyvän kohtelun suunnitelmassa.
Edellä kuvattujen asioiden lisäksi ammattilaisten asenteella ja lastensuojelulaitoksen ilmapiirillä on paljon vaikutusta hatkaamisen riskiin. Lastensuojelulaitoksessa tai sosiaalityöntekijällä ei aina ole riittävästi aikaa nuorelle. Toisaalta esimerkiksi poliisit saattavat kohdata hatkassa olevia nuoria ennakkoluuloisesti tai epäkunnioittavasti. Moni nuori kokee, ettei lastensuojelulaitoksessa ole välittävä ilmapiiri tai millään ei ole enää väliä, jos nuori on esimerkiksi kokenut toistuvia epäonnistumisia tai katkoksia sijaishuollossa tai laajemmin omassa elämässä. Nuorten kokemusta välitetyksi tulemisesta onkin tärkeää vahvistaa.
Nuorten läheissuhteet osana hatkaamista
Hatkaamisella on aina vaikutuksia nuorten läheisiin ja lähiyhteisöihin, kuten esimerkiksi vanhempiin, sisaruksiin, kumppaneihin, lastensuojelulaitoksen muihin nuoriin, kouluun ja kaveripiireihin. Nuoren hatkatessa on tärkeää, että hatkaamisen vaikutukset läheisiin ja lähiyhteisöihin ymmärretään, ne huomioidaan ja niiden äärellä työskennellään yksilöllisesti, eikä työskentelyä rajata ainoastaan perheenjäseniin. Läheisten kanssa tulee työskennellä nuoren koko lastensuojeluasiakkuuden ajan. Pohja hyvälle yhteistyölle, läheisten tarpeiden huomioimiselle ja tuelle hatkaamisessa luodaan jo ennen mahdollista hatkatilannetta.
Tärkeintä on, että nuoren verkostoon tutustuu ja esimerkiksi verkostokarttaa hyödyntämällä selvittää, mitkä ovat nuorelle tärkeät ja merkitykselliset ihmissuhteet. Läheisten kanssa työskentelyn vastuut, roolit ja sisällöt on hyvä yhteisesti selkeyttää sijaishuollon alusta alkaen ja kirjata ne ylös asiakassuunnitelmaan sekä hoito- ja kasvatussuunnitelmaan.
Hatkaamiseen liittyvä ohjeistus
Jo ennen hatkaamista nuoren, läheisten, sosiaalityöntekijän ja lastensuojelulaitoksen kesken on hyvä keskustella mahdollisista hatkoista ja pyrkiä sopimaan yhteisiä pelisääntöjä ja toimintasuunnitelmaa hatkaa edeltävään aikaan, hatkatilanteisiin ja hatkan jälkeiseen aikaan. Yhteistä suunnitelmaa hatkaamisen ehkäisemiseksi voi pohtia esimerkiksi hoito- ja kasvatussuunnitelmassa, asiakassuunnitelmassa sekä yksikkökohtaisessa hyvän kohtelun suunnitelmassa laajemmin yksikön nuorten kanssa. Keskustelua on hyvä käydä esimerkiksi hatkaamista estävistä ja edistävistä tekijöistä sekä hatkaamisen ja nuoren pahan olon juurisyiden tunnistamisesta. On hyvä pohtia ennakkoon, mitä itse nuori ja ammattilaiset voisivat tehdä.
Lisäksi ennen mahdollisia hatkatilanteita on hyvä, että ammattilaisilla on hallussaan ajantasainen ohjeistus hatkaamistilanteisiin. Tällä hetkellä valtakunnallisesti sosiaalitoimi, lastensuojelulaitokset, poliisi ja hätäkeskus noudattavat 25.3.2022 voimaan tullutta Poliisihallituksen, Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ja Hätäkeskuslaitoksen tekemää ohjeistusta hatkaamiseen liittyvästä toiminnasta (Virka-apuohjeistus 2022). Ohjeistus määrittelee ja pyrkii selkeyttämään eri toimijoiden vastuut ja käytänteet laitoksesta luvatta poistuneen tai sinne palaamatta jättäneen lapsen palauttamiseksi. Ohjeistuksen tavoitteena on kirkastaa sosiaalitoimen, lastensuojelulaitoksen, poliisin ja hätäkeskuksen yhteistoimintaa niin, että lapsen etu ja lapsen oikeus erityiseen suojeluun toteutuisi. Taulukkoa varten on luotu myös erillinen lukuohje.
Valtakunnallisen ohjeistuksen lisäksi on tärkeää, että jokaiselle ammattilaiselle on selvää, mitä oma yksikkö hatkatilanteiden hoitamisesta ohjeistaa. Näiden ohjeistusten on oltava linjassa valtakunnallisen ohjeistuksen kanssa. Tärkeää on tietää, mihin ja milloin ollaan yhteydessä, miten riskiarvio nuoresta tehdään, kuinka etsintää lähdetään suunnittelemaan ja toteuttamaan sekä kenen vastuulla mikäkin asia on.
